Kysyttävää

Pikainen blogipäivitys innokkaan, ihanan ja aktiivisen kollegani (rakkaan ystäväni) ihmetyksen aikaansaamana. Tai pikemminkin kysymyksen: "Oletko päivittänyt blogia?"

Kohta olen, mutta vuorostani minä kysyn ja kysyn yleisesti kaikilta.
Miten muuttuvaa koulukulttuuria ja -pedagogiikkaa voidaan parhaiten tukea ja viedä eteenpäin? Miten saadaan ne mahdolliset esteet kehittämistyön ja ammatillisen kehittymisen mahdollistamisen tieltä raivattua pois? Mitä ne esteet ovat? Tiedän muutaman ja palaan aiheeseen, kunhan pohdintani ja aikani sen sallivat.

Miksi pitäisi kehittyä ja kehittää? Sitä en edes kysy. Sehän on itsestään selvää. Voisin väittää, että melkein mikä tahansa asia maailmassa joskus elinkaarensa aikana tarvitsee kehittymistä. Luonnossa luonnonlaeissa se mahdollisuus vaan löydetään ja käytetään, vaikka kovastikin taistellen. Kyllä ihmistenkin keskuudessa taistellaan paljon, mutta taistellaanko aina oikeista asioista, sitä voidaan miettiä. Energian hukkaan heittämistä on taistella merkityksettömistä asioista, kun taas kaikkien hyödyksi koituvan eteen voisin (ja voisi varmasti moni muukin) taistella väsymättä ja viimeiseen asti.

Intohimo, asialleen omistautuminen, periksiantamattomuus sopivassa suhteessa kiitollisuuden ja nöyryyden kanssa lienee hyväksi avuksi tavoiteltaessa muutosta ja kehittymistä. Vastarintaa tulee aina kun puhutaan muutoksista. Melko usein vastarinta on ensireaktio ja puolustautuminen "eihän vaan tapojani ja rutiinejani tarvitse muuttaa, se on työlästä!" ajatuksen takana. Usein myös ajatus "sehän maksaa" on muutosten esteinä. Silti oikeiden asioiden eteen taistellaan ja ollaan ylpeitä sitten, kun näemme kovan työmme tuloksia ja muutosta.

Tulipa mieleeni niin hyvä motivointibiisi, että linkitän:

http://www.youtube.com/watch?v=rwer1CiteBg&feature=related

Summa summarum: alkuajatukseni oli herätellä miettimään miten reagoimme ja vastaamme muutoksiin (mm.laki, ops, opettajuus) ja niiden asettamiin velvoitteisiin, mitä meidän on huomiotava ja miten pääsemme muutoksessa jälleen sille meille niin turvalliselle mukavuusalueellemme.

Se, miten kaikki liittyy projektipäällikön matkantekoon, tulee jatkumaan seuraavassa päivityksessä.

Nautitaan näistä upeista säistä (Rovaniemellä +25 astetta). Kerätään auringosta energiaa pimeän syksyn varalle! Niin ja kehitetään ja kehitytään niin ammatillisesti kuin yksityiselämässäkin. En voi olla hehkuttamatta, että puntti kulkee ja kisa-ajatus senkun nostaa viehätystään. ;) Tulee tuota motivointibiisiä kuunneltua salillakin.

Avain onneen

Avain. Mitä kaikkea sana tuokaan mieleen? Mitä kaikkea avaimella voikaan saada ja saavuttaa? Minun elämäni avaimia tai avainhenkilöitä ovat oma äitini oman armaani kanssa jaetulla ykkössijalla, ystävät ja kollegat. Toisaalta avainhenkilö voi hyvinkin määräytyä avattavan tilanteen mukaan. Avain on jotain, jota kaikki tarvitsevat elämässään, sitä ilman ei pääse lukittuun tilaan, ilman avainta ei käynnisty auto tai kuten poikani tuossa sanoi ilman avainta ei käynnisty crossi. :)

Avainhenkilöillä näin työasioissa tarkoitan ihmisiä, joita voi konsultoida haasteen edessä. Avainhenkilö opastaa ja ohjaa, antaa rakentavaa palautetta ja arvioi. Hän antaa työkaluja arkeen ja jakaa kokemuksia kanssasi. Avainhenkilö on koulutettu kasvatus-/opetusalan henkilö, joka työssään ja työn ohella on valmis kehittämään perusopetusta niin, että se palvelisi oppijoita kaikin mahdollisin tavoin oikein ja laadukkaasti. Muutokset yhteiskunnassa, inklusiivinen koulu, inklusiivinen opetus, lähikoulu, uudistunut perusopetuslaki ja opetussuunnitelma tarkoittaa myös muutosta opettajuudessa. Muutos on usein hankala asia. Se aiheuttaa pelkoa, epätietoisuutta, epävarmuutta, vastarintaa kunnes sitten omistautuneella toiminnalla, avulla, tuella ja ihmisten yhteistyöllä saavuttaa uuden kehittyneemmän tilan ja tavan toimia.

Täydennyskoulutushanke tarjoaa yhtenä koulutusmuotonaan avainhenkilökoulutusta jokaisella koulutusvyöhykkeellään (pohjoinen vyöhyke, keskivyöhyke ja eteläinen vyöhyke). Avainhenkilökoulutus kouluttaa osallistujansa ohjaavan ja konsultatiivisen työtavan taitajiksi. Se on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat valmiita kehittämään ohjauksellista osaamistaan ja ovat valmiita sen avulla jalkauttamaan kolmiportaisen tuen hyviä käytänteitä ja toimivuutta ensin omassa työyhteisössään laajentaen osaamisensa hyödyntämistä sen jälkeen koko asuinkuntansa eduksi. Avainhenkilökoulutuksen tavoitteina ovat: ammatillisen kasvun tukeminen, ohjauksellisten ja konsultatiivisten työtapojen käyttöönotto, vertaisohjauksen menetelmiin tutustuminen sekä pedagogisten valmiuksien kehittäminen. Avainhenkilökoulutus antaa valmiuksia heterogeenisen lapsi-/oppilasryhmän kohtaamiseen ja sen kanssa toimimiseen. Avainhenkilökoulutuskutsuun (koulutuskokonaisuuksien tarkempaan sisältöön) voi tutustua sivulla www.ulapland.fi/tarmo. Avainhenkilökoulutukseen voi ilmoittautua elokuun puoleen väliin asti  nettisivulta löytyvällä ilmoittautumislomakkeella. Monissa kunnissa koulutettavat henkilöt on yhdessä tuumin mietitty kunnan sivistys-/koulutoimen ja rehtorien kanssa yhteistyössä, joten voit asiaa miettiessäsi kääntyä heidän puoleensa ja tiedustella asiaa miettiessäsi ilmoittautumistasi. Mielelläni myös minä vastaan kysymyksiin tai osallistun yhteiseen pohdintaa näin tahtoessanne ja lisätietoja tarvitessanne.

Avainta tarvitaan myös onneen vanhan sanonnan mukaan... Avain ei tee autuaaksi, mutta helpottaa varmasti paljon, siksipä tarjoan avainta (pedagogiseen) onneen seuraavien biisien siivittämänä ja toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi avainhenkilökoulutukseen!


 http://www.youtube.com/watch?v=anMcqPAFzkc ....yhteistyön, ohjauksen ja konsultaation avulla"...aukee lukko aivain jokainen."

ja hiukan rokahtavammin....
http://www.youtube.com/watch?v=GvOiM9Ab1gQ "...oli vaikea polkusi taivaltaa, kun ei ollut saattajaa..."



Avainopettajat auttavat ja etsivät kanssasi yhdessä onnen avaimet kasvattamiseen, opettamiseen, oppimiseen. Tarkoituksena on olla poluilla mukana saattajana ja lukkojen aukaisijana, jotta jokainen opettaja ja lapsi/oppilas löytäisi omalle opinpolulleen/koulupolulleen sopivat keinot = onnen avaimet! :)

Mummia tarvitaan!

Näin kesällä työrintaman siestan aikaan, on aikaa hengähtää, mutta samalla luoda katsetta jo syksyyn. Tein juuri näin ja huomasin, että koulutuskalenterin laatimisen lisäksi tulee minun päivittää oma kalenterini. Ei riittäneet nämä kaksi kalenteria. Minun piti luoda kalenteri otsikolla "Mummia tarvitaan". Tulen olemaan paljon reissussa syksyllä 2012. Se on mielenkiintoista reissaamista: kouluttamista, kouluttautumista, tutkimusaineiston keräämistä ja yhteistyöverkostojen luomista muunmuassa...mutta...mutta...miten sovittaa reissaaminen ja nelilapsisen perheen pyörittäminen? Ei mitenkään muuten kuin huutamalla mummia hätiin. Onneksi sellainen löytyy!!! Ilman omaa äitiä, tuota kultaakin kalliimpaa lasteni isoäitiä ei kehittämistyö ja uran eteenpäinvieminen olisi mitenkään mahdollista. Osaisinpa vain oikein ja tarpeeksi usein kiitollisuuteni osoittaa ja näyttää. Nyt on sitten oma kalenteri mummillekin :) ja syksy saa minun puolestani tulla! Mitähän Mummi tuumaa? On vielä autuaan tietämätön hänelle luodusta kalenterista...

Kasvun, oppimisen ja koulunkäynnin tuen täydennyskoulutushanke tarjoaa tukensa kolmiportaisen tuen käyttöönottoon. Koulutusmuodoiksi olemme koulun johdon tuella, yhteistyössä loistavan tiimini ja kollegani kanssa luoneet: prosessikoulutuksen, avainhenkilökoulutuksen, moduulikoulutukset sekä vierailukäynnit. Näillä lähdemme viemään kehitystyötä eteenpäin. Sosiaalinen media on kuvioissa mukana ensisijaisesti varmistamassa tiedon kulkua kohderyhmille, mutta myös antamassa tilaisuuden keskustelulle ajasta ja paikasta riippumatta (=keskustelufoorumin muodossa). Toivottavasti ihmiset osaavat hyödyntää tätä väylää ja ovat hengessä mukana kaikin mahdollisin tavoin. Suuressa joukossa on voimaa!

Kovat odotukset on projektipäälliköllä. Toiveissa päästä seuraamaan läheltä ja olemaan vaikuttajana tehokkaassa muutosprosessissa (kolmiportainen tuki, opettajan muuttunut työnkuva), jonka jälkeen tutukimuksen keinoin tuoda julki ansiokkaita tuloksia hankkeen vastuukuntien työstä.

Tässä vaiheessa lainaan vielä Mamban "Vielä on kesää jäljellä" biisin sanomaa, jonka jälkeen pyöräytän Reino "Repe" Helismaan "Tee työtäs laulellen" biisin käyntiin. Musiikki...tuo niin hieno ja voimauttava elämän eliksiiri! :)

T: viulua soittava projektipäällikkö

Nykyaikaista kirjeenvaihtoa

Kuinkahan paha jännetupintulehdus minulle tulisi ja jo olisi jos eläisimme sitä vanhaa kylläkin hyvää aikaa, jolloin kirjeet kirjoitettiin käsin. Tänään olin kirjeenvaihdossa viidenkymmenen (ainakin) eri tahon kanssa. Tehokas nykymaailma, mutta samalla hyvin kasvoton. Yhteistyöverkostoa luon kovaa vauhtia, mutta pelkillä nimillä, nimet ovat vailla kasvoja, vielä! Facebook on hyvä keksintö, se antaa kasvot, vaikkei perille asti pääsisikään henkilöä tapaamaan. Silti ihmisten kohtaamista ja henkilökohtaista tuntemista ei voita mikään. Kohta alkaa olla projekti siinä vaiheessa, että pääsen tien päälle ajamaan kohti kasvoja.

Tulostinkopiokoneen kanssa teen myös tuttavuutta päivittäin. Vielä se ei puhu minun kanssani täydellisesti samaa kieltä. Mistäkö johtunee? No koneesta tietenkin :D

Päivitykset projektin osalta ovat vielä kaikessa lyhykäisyydessään sen päällimmäisenä ajatuksissani olevan kertomista. Sitten, kun saan Tarmo-koulutusohjelman käyntiin ja käyttöönottoon muutan osan kertomisestani ihan asiatiedoksi :). Sitä odotellessa on mukava kirjoitella ja harjoitella tätä blogin pitoa ihan muuten vaan.

Tarmokasta työviikkoa kaikille ja äänestäkää viisaasti!

Hirrrrrrveen väsynyt, mutta onnellinen.

Sataprosenttinen toimistopäivä takana. Paljon sain aikaiseksi, joka jo itsessään saa aikaiseksi hyvän mielen. Paperit laadittu, pinottu ja pakattu. Konsultointia johdon kanssa ja eiku kentän valloitukseen. Alan oppia työn tavoille. Hitaasti, mutta varmasti. Tukiverkko ja yhteistyöhaluiset ja -kykyiset taustavoimat turvaavat keltanokan matkaa. Työyhteisö ja sieltä vielä ne helmistä kirkkaimmat saavat minulta ison kiitoksen. Tietysti kotijoukot hitusen verran henkilökohtaisemman samanmoisen..
Tänään sain nauraa ihan niinkuin ennenvanhaan. Työyhteisön helmet pitävät huolen, että muutama elinvuosi tulee nauraen lisää. Se tuntuu hyvältä. Väsymys lienee erergian perusteellisesta käytöstä hiukan miinuksella, mutta onneksi on viikonloppu vastassa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Ladataan akkuja ja palataan ensi viikolla jälleen uusien asioiden äärelle, uusin kujein!

Treeniä ja Tarmoa

Sähköpostin selaamista juoksumatolla kävellessä. Tähän on menty. Mutta pitäähän kunnostakin yrittää huolta pitää, kun enää ei ole käytävillä edestakaisin kulkemista, hippaleikkejä ja kaikkea sitä, mikä saa silmäkulmani kostumaan kaihosta ja ikävästä. No takaisin kuntoiluun. Kisakuntoon tavoite muuttunee kesäkuntoon tavoitteeksi, kun aika on kortilla. Vanhan vuoden lopussa ajattelin ja päätin omistautua urheilulle ja saada fitnessistä elämäntavan ihan esiintymislavan kautta kokeiltuna. No ehkä vielä joskus, mutta ei kyllä millään nyt. Palkkatyö menee edelle, ihan siitäkin syystä ettei tarvitse kenkien tilailemista lopettaa :)

Sähköpostien selailun jälkeen, viereeni hyppäsi juoksemaan kukas muukaan kuin ihana kollegani. Näin niillä asioilla on tapana järjestyä. Sitäkin yhteistyön puuttumista kun kerkesin suremaan ja murehtimaan, kun syksyllä alkanut antoisa kummiluokkatoimintamme tuli jouluna päätökseensä. Nyt voimme jatkaa yhteistä työtä kuntosalilla. Vertaismentorointia ja kollegiaalista tukea tarvitaan kyykkäämisessäkin :) Ei se kesäkuntokaan ihan helpolla tule, kun tavoitteet on asetettuna leijonan luonteelleni tyypillisesti melko korkealle asiassa kuin asiassa. Puhkuminen ja puhiseminen jatkukoon.

Riittämättömyyden tunne on kamala tunne. Vaikka sitä on kokenut niin äitiydessä kuin opettajuudessakin en osannut silti projektipäällikkönä siihen etukäteen varautua.Tietoa pitää sisäistää paljon ja ihan koko ajan. Muistamista on ihan mahdottomasti. Enää en sitten muistanut naapurin koirankaan nimeä kun piti uusille asioille raivata muistitilaa päivän aikana. Onneksi lapset toimivat hyvinä muistitikkuina ja kertoivat sitten sen koirankin nimen kun sitä kyselin. Helmiä alan löytää kuitenkin tästäkin työstä, vaikka se energiaani paljon imee ja muistitilaa valtaa. Voin käydä vessassa silloin kun on vessahätä, syödä saan ilman keskeytyksiä ja ja ja... no aamuisin ei ole ihan niin kamala kiire kuin opena ollessa. Kyllä niitä helmiä tulee vielä lisääkin.

Hymyilen paljon, ovat oppilaani sanoja. Sitä en halua kadottaa! Se on huoli siksi, koska seinille sitä harvemmin tekee ja nehän toimistotyöläistä ympäröi. Joten halaushaasteen lisäksi haastan hymyilemään kaikille vastaantuleville. Huomenna jatkan aivokapasiteetin laajennusta kaavioiden työstämisellä, koulutuskartoituksilla ja budjettiarvionnilla, tarmokkaana hymyillen! :)

P.S. Projektimme kantaa nimeä Tarmo, se päätettiin tänään... ristiäiset tulossa :)

Uuden oppimista ja kohtaamisen kaipuuta

Tähän asti olen ostanut kenkiä niiden ihanuuden mukaan. Ehkä joskus hiukan miettinyt, monetko parit kuukausipalkasta kestää ostaa, jotta ruokaan ja lasten harrastuksiinkin riittäisi vielä rahaa. Nyt kun asiaa miettii, olisi ollut ihan hyödyllistä opetella budjetointia arjen elämässäkin eikä vain luottaa siihen että "jokaisen menestyvän naisen takana on hyvin budjettia pyörittävä mies" vai miten se viisaus menikään ;) No, oppia ikä kaikki, nyt sisäänajan itseäni kustannusarvioiden ja budjetoinnin ihmeelliseen maailmaan. Se ei ole minulle selkokieltä, vielä!

Nykymaailma on sähköpostia, sähköpostia ja sähköpostia. Aika paljon sähköpostia. Toisaalta se on hyvin harmittavaa, koska sähköpostit ovat kasvottomia ja olen ihmisrakas (luetaan:huomionhaluinen;) ). Toisaalta se on melko helppoa,toimivaa ja tehokasta. Kaikki voivat sähköpostittaa ja edistää työtään sitä kautta melko vaivattomasti. Tänään keskustelimme projekimme tiimoilta siihen kuuluvien ihmisten kanssa projektin nimestä. Nii-in, ristiäiset on vielä pitämättä. Aivan niinkuin vauvat kulkevat vailla nimeä ensimmäiset viikkonsa on meidän projektimme kulkenut kylmänä numerosarjana. Se loppunee pian. Kaste ja nimi on annettava, että saadaan projekti kastettua ja puheeseen.

Ainoa, mitä ehkä tällä hetkellä työssäni näen puutteena ja mitä kaipaan eniten entisestä työstäni, on ne lukuisat iloiset kasvot huutamassa opea ja kiiruhtamassa halaukseen joka arkiaamu. Vaikka se oli välillä valuvan rään ja kurakintaiden väistelyä, oli se kaiken sen arvoista. Ihanan, aidon ilon elämistä yhdessä tulevaisuuden lupauksiemme keskellä! Se oli kohtaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Tänään halaussaldoni oli kuitenkin melko merkittävä, näin projektipäällikön kengissä, mutta aloitteen tekijänä toimin kyllä itse. Toinen oli kiitos ystävälleni ja toinen myöhäisen onnittelun perilletoimittaminen toiselle. Aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsilta!!! Siispä haasteena kaikille "toimistorotille", joka on muuten erityisen kamala sana, kuin muillekin; halataan kun kohdataan :)