Treeniä ja Tarmoa

Sähköpostin selaamista juoksumatolla kävellessä. Tähän on menty. Mutta pitäähän kunnostakin yrittää huolta pitää, kun enää ei ole käytävillä edestakaisin kulkemista, hippaleikkejä ja kaikkea sitä, mikä saa silmäkulmani kostumaan kaihosta ja ikävästä. No takaisin kuntoiluun. Kisakuntoon tavoite muuttunee kesäkuntoon tavoitteeksi, kun aika on kortilla. Vanhan vuoden lopussa ajattelin ja päätin omistautua urheilulle ja saada fitnessistä elämäntavan ihan esiintymislavan kautta kokeiltuna. No ehkä vielä joskus, mutta ei kyllä millään nyt. Palkkatyö menee edelle, ihan siitäkin syystä ettei tarvitse kenkien tilailemista lopettaa :)

Sähköpostien selailun jälkeen, viereeni hyppäsi juoksemaan kukas muukaan kuin ihana kollegani. Näin niillä asioilla on tapana järjestyä. Sitäkin yhteistyön puuttumista kun kerkesin suremaan ja murehtimaan, kun syksyllä alkanut antoisa kummiluokkatoimintamme tuli jouluna päätökseensä. Nyt voimme jatkaa yhteistä työtä kuntosalilla. Vertaismentorointia ja kollegiaalista tukea tarvitaan kyykkäämisessäkin :) Ei se kesäkuntokaan ihan helpolla tule, kun tavoitteet on asetettuna leijonan luonteelleni tyypillisesti melko korkealle asiassa kuin asiassa. Puhkuminen ja puhiseminen jatkukoon.

Riittämättömyyden tunne on kamala tunne. Vaikka sitä on kokenut niin äitiydessä kuin opettajuudessakin en osannut silti projektipäällikkönä siihen etukäteen varautua.Tietoa pitää sisäistää paljon ja ihan koko ajan. Muistamista on ihan mahdottomasti. Enää en sitten muistanut naapurin koirankaan nimeä kun piti uusille asioille raivata muistitilaa päivän aikana. Onneksi lapset toimivat hyvinä muistitikkuina ja kertoivat sitten sen koirankin nimen kun sitä kyselin. Helmiä alan löytää kuitenkin tästäkin työstä, vaikka se energiaani paljon imee ja muistitilaa valtaa. Voin käydä vessassa silloin kun on vessahätä, syödä saan ilman keskeytyksiä ja ja ja... no aamuisin ei ole ihan niin kamala kiire kuin opena ollessa. Kyllä niitä helmiä tulee vielä lisääkin.

Hymyilen paljon, ovat oppilaani sanoja. Sitä en halua kadottaa! Se on huoli siksi, koska seinille sitä harvemmin tekee ja nehän toimistotyöläistä ympäröi. Joten halaushaasteen lisäksi haastan hymyilemään kaikille vastaantuleville. Huomenna jatkan aivokapasiteetin laajennusta kaavioiden työstämisellä, koulutuskartoituksilla ja budjettiarvionnilla, tarmokkaana hymyillen! :)

P.S. Projektimme kantaa nimeä Tarmo, se päätettiin tänään... ristiäiset tulossa :)