Kuinkahan paha jännetupintulehdus minulle tulisi ja jo olisi jos eläisimme sitä vanhaa kylläkin hyvää aikaa, jolloin kirjeet kirjoitettiin käsin. Tänään olin kirjeenvaihdossa viidenkymmenen (ainakin) eri tahon kanssa. Tehokas nykymaailma, mutta samalla hyvin kasvoton. Yhteistyöverkostoa luon kovaa vauhtia, mutta pelkillä nimillä, nimet ovat vailla kasvoja, vielä! Facebook on hyvä keksintö, se antaa kasvot, vaikkei perille asti pääsisikään henkilöä tapaamaan. Silti ihmisten kohtaamista ja henkilökohtaista tuntemista ei voita mikään. Kohta alkaa olla projekti siinä vaiheessa, että pääsen tien päälle ajamaan kohti kasvoja.
Tulostinkopiokoneen kanssa teen myös tuttavuutta päivittäin. Vielä se ei puhu minun kanssani täydellisesti samaa kieltä. Mistäkö johtunee? No koneesta tietenkin :D
Päivitykset projektin osalta ovat vielä kaikessa lyhykäisyydessään sen päällimmäisenä ajatuksissani olevan kertomista. Sitten, kun saan Tarmo-koulutusohjelman käyntiin ja käyttöönottoon muutan osan kertomisestani ihan asiatiedoksi :). Sitä odotellessa on mukava kirjoitella ja harjoitella tätä blogin pitoa ihan muuten vaan.
Tarmokasta työviikkoa kaikille ja äänestäkää viisaasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti