Nykyaikaista kirjeenvaihtoa

Kuinkahan paha jännetupintulehdus minulle tulisi ja jo olisi jos eläisimme sitä vanhaa kylläkin hyvää aikaa, jolloin kirjeet kirjoitettiin käsin. Tänään olin kirjeenvaihdossa viidenkymmenen (ainakin) eri tahon kanssa. Tehokas nykymaailma, mutta samalla hyvin kasvoton. Yhteistyöverkostoa luon kovaa vauhtia, mutta pelkillä nimillä, nimet ovat vailla kasvoja, vielä! Facebook on hyvä keksintö, se antaa kasvot, vaikkei perille asti pääsisikään henkilöä tapaamaan. Silti ihmisten kohtaamista ja henkilökohtaista tuntemista ei voita mikään. Kohta alkaa olla projekti siinä vaiheessa, että pääsen tien päälle ajamaan kohti kasvoja.

Tulostinkopiokoneen kanssa teen myös tuttavuutta päivittäin. Vielä se ei puhu minun kanssani täydellisesti samaa kieltä. Mistäkö johtunee? No koneesta tietenkin :D

Päivitykset projektin osalta ovat vielä kaikessa lyhykäisyydessään sen päällimmäisenä ajatuksissani olevan kertomista. Sitten, kun saan Tarmo-koulutusohjelman käyntiin ja käyttöönottoon muutan osan kertomisestani ihan asiatiedoksi :). Sitä odotellessa on mukava kirjoitella ja harjoitella tätä blogin pitoa ihan muuten vaan.

Tarmokasta työviikkoa kaikille ja äänestäkää viisaasti!

Hirrrrrrveen väsynyt, mutta onnellinen.

Sataprosenttinen toimistopäivä takana. Paljon sain aikaiseksi, joka jo itsessään saa aikaiseksi hyvän mielen. Paperit laadittu, pinottu ja pakattu. Konsultointia johdon kanssa ja eiku kentän valloitukseen. Alan oppia työn tavoille. Hitaasti, mutta varmasti. Tukiverkko ja yhteistyöhaluiset ja -kykyiset taustavoimat turvaavat keltanokan matkaa. Työyhteisö ja sieltä vielä ne helmistä kirkkaimmat saavat minulta ison kiitoksen. Tietysti kotijoukot hitusen verran henkilökohtaisemman samanmoisen..
Tänään sain nauraa ihan niinkuin ennenvanhaan. Työyhteisön helmet pitävät huolen, että muutama elinvuosi tulee nauraen lisää. Se tuntuu hyvältä. Väsymys lienee erergian perusteellisesta käytöstä hiukan miinuksella, mutta onneksi on viikonloppu vastassa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Ladataan akkuja ja palataan ensi viikolla jälleen uusien asioiden äärelle, uusin kujein!

Treeniä ja Tarmoa

Sähköpostin selaamista juoksumatolla kävellessä. Tähän on menty. Mutta pitäähän kunnostakin yrittää huolta pitää, kun enää ei ole käytävillä edestakaisin kulkemista, hippaleikkejä ja kaikkea sitä, mikä saa silmäkulmani kostumaan kaihosta ja ikävästä. No takaisin kuntoiluun. Kisakuntoon tavoite muuttunee kesäkuntoon tavoitteeksi, kun aika on kortilla. Vanhan vuoden lopussa ajattelin ja päätin omistautua urheilulle ja saada fitnessistä elämäntavan ihan esiintymislavan kautta kokeiltuna. No ehkä vielä joskus, mutta ei kyllä millään nyt. Palkkatyö menee edelle, ihan siitäkin syystä ettei tarvitse kenkien tilailemista lopettaa :)

Sähköpostien selailun jälkeen, viereeni hyppäsi juoksemaan kukas muukaan kuin ihana kollegani. Näin niillä asioilla on tapana järjestyä. Sitäkin yhteistyön puuttumista kun kerkesin suremaan ja murehtimaan, kun syksyllä alkanut antoisa kummiluokkatoimintamme tuli jouluna päätökseensä. Nyt voimme jatkaa yhteistä työtä kuntosalilla. Vertaismentorointia ja kollegiaalista tukea tarvitaan kyykkäämisessäkin :) Ei se kesäkuntokaan ihan helpolla tule, kun tavoitteet on asetettuna leijonan luonteelleni tyypillisesti melko korkealle asiassa kuin asiassa. Puhkuminen ja puhiseminen jatkukoon.

Riittämättömyyden tunne on kamala tunne. Vaikka sitä on kokenut niin äitiydessä kuin opettajuudessakin en osannut silti projektipäällikkönä siihen etukäteen varautua.Tietoa pitää sisäistää paljon ja ihan koko ajan. Muistamista on ihan mahdottomasti. Enää en sitten muistanut naapurin koirankaan nimeä kun piti uusille asioille raivata muistitilaa päivän aikana. Onneksi lapset toimivat hyvinä muistitikkuina ja kertoivat sitten sen koirankin nimen kun sitä kyselin. Helmiä alan löytää kuitenkin tästäkin työstä, vaikka se energiaani paljon imee ja muistitilaa valtaa. Voin käydä vessassa silloin kun on vessahätä, syödä saan ilman keskeytyksiä ja ja ja... no aamuisin ei ole ihan niin kamala kiire kuin opena ollessa. Kyllä niitä helmiä tulee vielä lisääkin.

Hymyilen paljon, ovat oppilaani sanoja. Sitä en halua kadottaa! Se on huoli siksi, koska seinille sitä harvemmin tekee ja nehän toimistotyöläistä ympäröi. Joten halaushaasteen lisäksi haastan hymyilemään kaikille vastaantuleville. Huomenna jatkan aivokapasiteetin laajennusta kaavioiden työstämisellä, koulutuskartoituksilla ja budjettiarvionnilla, tarmokkaana hymyillen! :)

P.S. Projektimme kantaa nimeä Tarmo, se päätettiin tänään... ristiäiset tulossa :)

Uuden oppimista ja kohtaamisen kaipuuta

Tähän asti olen ostanut kenkiä niiden ihanuuden mukaan. Ehkä joskus hiukan miettinyt, monetko parit kuukausipalkasta kestää ostaa, jotta ruokaan ja lasten harrastuksiinkin riittäisi vielä rahaa. Nyt kun asiaa miettii, olisi ollut ihan hyödyllistä opetella budjetointia arjen elämässäkin eikä vain luottaa siihen että "jokaisen menestyvän naisen takana on hyvin budjettia pyörittävä mies" vai miten se viisaus menikään ;) No, oppia ikä kaikki, nyt sisäänajan itseäni kustannusarvioiden ja budjetoinnin ihmeelliseen maailmaan. Se ei ole minulle selkokieltä, vielä!

Nykymaailma on sähköpostia, sähköpostia ja sähköpostia. Aika paljon sähköpostia. Toisaalta se on hyvin harmittavaa, koska sähköpostit ovat kasvottomia ja olen ihmisrakas (luetaan:huomionhaluinen;) ). Toisaalta se on melko helppoa,toimivaa ja tehokasta. Kaikki voivat sähköpostittaa ja edistää työtään sitä kautta melko vaivattomasti. Tänään keskustelimme projekimme tiimoilta siihen kuuluvien ihmisten kanssa projektin nimestä. Nii-in, ristiäiset on vielä pitämättä. Aivan niinkuin vauvat kulkevat vailla nimeä ensimmäiset viikkonsa on meidän projektimme kulkenut kylmänä numerosarjana. Se loppunee pian. Kaste ja nimi on annettava, että saadaan projekti kastettua ja puheeseen.

Ainoa, mitä ehkä tällä hetkellä työssäni näen puutteena ja mitä kaipaan eniten entisestä työstäni, on ne lukuisat iloiset kasvot huutamassa opea ja kiiruhtamassa halaukseen joka arkiaamu. Vaikka se oli välillä valuvan rään ja kurakintaiden väistelyä, oli se kaiken sen arvoista. Ihanan, aidon ilon elämistä yhdessä tulevaisuuden lupauksiemme keskellä! Se oli kohtaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Tänään halaussaldoni oli kuitenkin melko merkittävä, näin projektipäällikön kengissä, mutta aloitteen tekijänä toimin kyllä itse. Toinen oli kiitos ystävälleni ja toinen myöhäisen onnittelun perilletoimittaminen toiselle. Aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsilta!!! Siispä haasteena kaikille "toimistorotille", joka on muuten erityisen kamala sana, kuin muillekin; halataan kun kohdataan :)

Rohkeasti kohti haasteita!

Lehtorista projektipäälliköksi. Siinäpä sulattelemista vähäksi aikaa. Tulossuuntautuneisuuteni, innovatiivisuuteni, oma-aloitteellisuuteni, itseni motivoiminen, luova ajattelijani, säntillisyyteni, uuden oppimisen iloni ja intoni pääsevät loistamaan edukseen uudessa työtehtävässäni. Nämä ovat ominaisuuksia minästäni ja ne tulivat julki "Predictive Index" eli PI-analyysissä. Olen tiedonhaluinen ja minulla on positiivinen vaste paineeseen. Siksi tämä työ on minulle sopiva, tällä hetkellä.

Olen saanut briiffausta talousasiantuntijalta, matkahallinnon asiantuntijoilta, koulutuspäälliköltä, myynnin, markkinoinnin ja johtamisen asiantuntijalta  muiden eri asiantuntijoiden lisäksi. Se kullanarvoinen briiffi, face-to-face koutsaus on koonnut minua ja uutta projektipäällikkö-minäkuvaani askel askeleelta yhdeksi eheäksi, asiaansa omistautuneeksi kokonaisuudeksi. Tunne on hieno, olen valmis haasteeseen! Tartun toimeen!